Moikka!
Aika kulunut jotenkin tosi nopeesti, vaikka mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Arki pyörinyt vaan tosi paljon töiden ja kodin väliä. Kahden viikon päästä vaihtuu huhtikuu ja T:n lomat aukeaa. Rukoilen vaan sydämeni pohjasta, että se lomat saa. Sitä on tässä odotettu kun kuuta nousevaa.
Kova ikävä on kokoajan ja mietin vaan, et tekisin mitä vaan et saisin jotenkin helpotettua sen oloa sielä ja keksiä miten sen vois yllättää jotenkin ihanasti. Vaihtoehtoja ei ole paljon 😅 .
Toissapäivänä kävin kampaajalla ja piristi superpaljon uus tukka 😍 tulee jotenkin aina huippuhyvä fiilis ja paljon uutta energiaa.
Juuri vietän viimestä vapaata kolmesta täällä Tampereella. Huomenna aamulla taas paluu arkeen ja matka Turkuun ja töihin. Mutta se että huomenna on perjantai tarkottaa sitä, että sunnuntai tulee ihan pian ja nään mun rakkaani.
Viime sunnuntaina saatiin taas olla pienessä huoneessa kaksin ilman vartijaa.
Tällä viikolla oon saanu superisti myös energiaa huippu ihanista puheluista. Ja nyt pystyny puhumaankin pidempään. Ollut nyt tapetilla asuminen vankilan jälkeen. Vapaus koittaa lopullisesti lokakuussa, joten mitään ei just nyt tarvi päättää.
Huomaa miten tähän tilanteeseen mitä nyt eletään on jotenkin rutinoitunut, niin että ajatus vapautumisesta saa aina aikaan hymyä, perhosia vatsassa ja kourasuja vatsanpohjasta, kuinka ihanaa ja jännittävää ajatella, että ihan oikeesti saa olla toisen kanssa lähekkäin ja läsnä fyysisesti arjessa. Tässä on vielä aikaa jäljellä ja paljon haaveita tulevaisuutta varten, joista tänäänkin puhuttiin, ja innolla odotetaan koska pääsee niitä toteuttamaan ❤
Oon tosi rakastunut ja mun pää on ihan pyörällä tästä ikävästä. Onneks mulla on ystävät, työ ja perhe, jotka tukee ja tasapainottaa. Jos mä yksin tän kaiken kans saisin painia, niin vois olla aika raskasta.
Ilmottauduin just sellaseen nettiryhmään, jossa keskustellaan näistä fiiliksistä samassa tilanteessa olevien kanssa, huippua päästä jakamaan ajatuksia ihmisten kans, jotka on ihan samassa tilanteessa. Vaikka paljon saan purkaa ihanan ihmisen kanssa näitä, joka samas tilanteessa on. Tää tunneskaala mitä täs välil käy läpi on vaan niin laaja.
Pitää pitää itsensä positiivisenä, että jaksaa muruakin tsempata! Itellä ympärillä kumminkin erilainen arki kun mitä siellä portin sisällä, kun jokainen päivä tuntuu olevan melko samanlainen.
Uppoudun haaveilemaan ja painan pääni tyynyyn.
Rakastakaa toisianne,
Pia