jännitystä ilmassa..

Moikka!

Sunnuntaina oli tapaamisaikaan odotustilassa aika kuhina, oli paljon väkeä paikalla ja valmiksi ajattelin, että näyttää siltä jotta pitkässä tapaamishuoneessa taas istutaan vieri vieressä.

Huoneisiin alettiin huudella porukkaa ja jäin viimeks seisomaan. JES!! päästiin pieneen tapaamishuoneeseen taas ilman vartijaa, tosin se pleksi ”tunnelman luojana”. Mutta huippua! ❤ ilman ylimäärästä hälinää.

Tapaamisen jälkeen vapaapäivä muuttuikin extempore 10h- työpäiväks, saipahan muuta ajateltavaa heti tapaamisen jälkeen, eikä tarvinut itekseen ikävää taas mietiskellä.

Maanantaina koittikin 2 päivän vapaat ja lähdin Tampereelle pikavisiitille kaverille yöks ja porukoita moikkaamaa. Eipä siinä kerennyt kun juurikin pyörähtää. Tänään keskiviikkona 12.00 takasin päin ja 15.00 töihin. Jotenkin helppoa arki, kun päivät menee omalla painollaa  nopeesti.

Tää sunnuntai on sikäli erilainen, että en mene tapaamiseen. T:n äiti ja sisko menevät tänä sunnuntaina. Tapaqmiseen kun saa 2henkilö/ vanki. Mutta tapaamisen jälkeen oliskin tiedossa kahvittelua T:n äidin ja siskon kanssa. Jaiks 😉

Eilen laitoin aikamoisen kirjeen postiin, tuli melkolailla purettua sydäntään ja tuntojaan 😅 vähän sellasta diipimpää tekstiä tuli tällä kertaa. Kaikki ei oo aika pilvenhattaraa ja pinkkiä ja sydämiä. Vaikka tosin paperi olikin pinkkiä ja sydämiäkin oli.

T soitti tänään 2 kertaa ja nauroin ihan hulluna. Tuli taas sellanen fiilis, niinkun että miten epäreilua, kun se on niin lähellä mutta niin ”kaukana”. Miksei voida nauraa yhdessä kotona? Miksei?

Oon kattonut nyt Netflixistä 20-osasta LockUp-sarjaa jenkkivankiloista, jossa tutustutaan muutaman vangin tarinaan aina jaksossa ja minkä tuomion ovat saaneet ja kuvataan aina jakson vankilan arkea. Oli puhe sarjasta T:n kanssa, kun järkytyin kuinka kaukaa puolisot tulevat 20min tapaamiseen, jota he ovat pitkään odottaneet. Siihen kun vertaa niin saa olla kiitollinen Suomen/ Saramäen vankilan 40minuutista 😅 ja 10minuutin ajomatkasta ilman ruuhkaa. Ihan yksin saa sunnuntaina pikatiellä painella.

Kuukausi on vaihtunut maaliskuuksi, mikä tarkoittaa sitä, että ens kuussa aukeaa T:n lomat! Jännittävää. Pitää nyt maltilla odotella ja toivoa, että ne alkaa pyörimään hyvin.

Nyt reilu viikko, että päästään näkeen toisiamme, se on haikeeta, mutta aika menee nopeesti. Nyt ootellaan, että pääsee pyhänä anopin kaa vaihtamaan kuulumisia.

Mulla on lauantai ja sunnuntai vapaata, joten aattelin kirjottaa piiiitkän kirjeen. Odotan myös kuin kuuta nousevaa, koska saan kirjeen luukkuun. Tuntus, että se teksti ei tolta mies henkilöltä luonnistu yhtä näppärästi 😅

Rakkaudella,

Pia